Leikkiprinsessan valevaltakunta

Ei otsikkoa

2008-09-23T03:47:00+03:00

päätin näköjään että mie en nuku tänä yönä, joten en ota vastuuta näin aamuyöllä kirjoitetusta tekstistä.

Kävin tossa about tunti sitten tupakilla ja hemmetti kirkonkellot soi. melko hyytävän kuulosta silleen keskellä yötä. funtsisin jo et siel on joku yöllinen rituaali käynnissä, joten poltin aika pirun nopsaa sen tupakin ja tulin takas kämppään. mikäs tässä ollessa, huomena virkeenä ja hyvin nukkuneena ja reippain mielin kouluun. ah, mie niin rakastan ironiaa. voisin kuluttaa aikani myös menemällä suihkuun, sil miun hiukset alkaa olla melko likaset, mut jotenkin nyt ei inspaa. tuntuu että viimeiset 3-4 viikkoa kestänyt kummallinen maaninen kausi on kääntänyt kelkkansa miulle tai sitten nykyinen enemmän tai vähemmän depressiivinen olotila johtuu viimeaikaisista tapahtumista. en ennää pysy perässä mielialojeni kanssa. kaiken lisäksi edessä häämöttää uhkaavan nopeasti lähestyvä ikäkriisi kun täytän pyöreät 20 vuotta. mut eipt kai siin mitään sen kummempaa ole kuin se että ensimmainen numero muuttuu suuremmaksi ja saan laillisesti ostaa viinaa. olikohan siinä ne tärkeimmät? turhaanhan mie mittää ikäkriisiä poden. I´m still young beibe. Jos mie jostain poden kriisiä, niin kannattaisi varmaan potea enemmän siitä että tämänhetkinen elämäntilanteeni alkaa muistuttamaan kaunareita tai salkkareita. ja se on huomattavasti pelottavampaa kuin se että täytän 20.

mietin tässä pitäiskö ottaa viinipullosta yömyssyt ja koittaa nukkua muutama tunti, mut taidan ihan kuitenkin tyytyä kylmään veteen.

Ei otsikkoa

2008-06-26T21:55:00+03:00

tilanne on nyt tämmöinen että mun siis PITI saada elämäni juna raiteilleen, mutta se on aika raskas kapine. vietän vaihtelevan tasapainoista ja epätasapainoista rappioelämää. mut mulla on hyvä tekosyy: ( vai onko tuohon joku virallinen ta ei virallinen diagnoosi?) mä olen nuori. en halua heittää sitä olemalla sopivan nätisti. sopivan nätisti. hitto, sekin on kirosana. nätisti on ainakin kaukana mun maailmasta ja niin on kyllä vähän tuo sopivastikkin. mullakun pakkaa tapahtumaan sillaittis että kuljen ääripäitä pitkin. kokeilua, sekoilua, morkkista, ja en ole varma uskallanko mainita sanaa ahdistus, sillä useimmiten joskus sillointällöin ihmiset kuvittelevat että olen huomionkipeä paska, joten that´s it ja unohetaan se.

onneksi sentään on kesä. tai no ilmat voisivat tietystikkin olla sen mukaiset, mutta eihän mikään mee niinkuin sitä odottaa. onneksi numero 2, olen töissä, mikä antaa mulle mahdollisuuden reissailla ja rempsuilla ja käydä festareilla ja näin pois päin. heinäkuun alku vaikuttaa ainakin aika mukavalta. joka viikonlopuksi ohjelmaa minun kaltaiselle ihmiselle. loppukuussa viimeistään haluaisin nähdä yhden ystäväni, joka tosin valitettavasti asuu kaukana. no mulle se tosin ei ole este eikä mikään, mutta kun maailma ei pyörikkään vaan mun ympärillä. mun maailma pyörii, muu maailma ei. eikös se niin mene?

kolmanneksi, mutta ei onneksi, en ymmärrä miksi ihmeessä kirjoitan aina siinä tilassa kun meinaan samahtaa tietokoneeni ääreen. hyvä ku jaksan painaa näppäimiä ja ryömiä sängyn pohjalle. mutta kiitän silti lääketehtaissa työskenteleviä ihmisiä, sillä muussa tapauksessa mun päiväkausirytmi olisi totaalisen sikinsakinsokin.

Ei otsikkoa

2008-06-19T19:18:00+03:00

silmät harottaa ja elämä on jossain muualla.

ei muuta juuri nyt

Ei otsikkoa

2008-05-02T21:49:00+03:00

hirmuista miten aika menee nopeasti kun tekee kaikkea typerää. tällähetkellä pyrin olemaan joustavalla (?) tipattomalla toukokuulla, sillä olen suoraansanottuna tuhlannut ja kuluttanut suurimman osan jostain määrittelemättömästä ajastani kiittaamalla päihdyttäviä aineita kurkusta tai mistä lie alas. pienellä lääketieteellisellä avustuksella siis pyrin parantamaan elämänlaatuani tipattomalla. katsotaan mitä aika tuo tullessaan. sen sijaan olen päättänyt tyytyä lähinnä kofeiinitabujen ja energiajuomien kulutukseen. olen paljon mukavempi ihminen kun olen ylienerginen.

onneksi kuitenkin kesä on jo aika mukavan monta kertaa kolkuttanut oveani, joten alan pikkuhiljaa heräämään talven aiheuttamasta horroksesta. tajuatteko te sen tunteen kun näkee lehtien pikkuhiljaa kasvavan ja kukkien nousevan. on sanoinkuvaamattoman terapeuttista seurata kun kesä tulee. esimerkiksi seuraamalla perhosten lentoa ja leppäkertun tallustamista omia polkujaan. ja oletteko ikinä kuunnellut oikeen kunnolla linnunlaulua? siitä löytää aina jonkin kaavan tai melkein jopa ymmärtää mitä ne sirkuttaa toisilleen, kunhan kuuntelee tarpeeksi kauan. Toisaalta joskus olen aivan liian levoton tuollaisen mietinnän aikaansaamiseksi. Mutta vaihtelu tuo lisäpiristystä. Tekee hyvää välillä vaan olla poissa tästä ajasta, välillä on hyvä olla liiallisestikkin tässä ajassa. En ehkä kannata niinkään sitä "kultaista keskitietä". keltakaa miten tylsää jos kaikki on liian tasaista.

Ei otsikkoa

2008-01-31T20:52:00+02:00

ekaksi saatte kunnian kuulla tarinan, jossa sekoittuu mielipiteet ja heikot hermot

mulla on tietynlainen kammo vanhuksia ja etenkin pikkulapsia kohtaan. pikkulapset tuijottaa, kirkuu, parkuu, kiukuttelee ja juoksee päin jokaista vastaantulijaa. vanhukset on siinä rajamaastossa koska joskus ne on hirmu mukavia. tänäänkin menin ulos aamutupakille kahvikupin kanssa ja naapurin pappa tervehti ilosesti ja toivotti hyvät aamukahvit (lausuen aamu- sanan hieman humoristisesti, koska kello oli jo yksi, mikä vanhuksille on ilmeisesti jo iltapäivä). se sai kieltämättä mut hymyilemään (vau). joskus kohtaan niitä vanhuksia, jotka mulkkaa pahasti, kävelee liian hitaasti bussista ulos tai niitä joista huomaa heti että niiden ajatusmaailmassa nuoremmat sukupolvet on ikuisia nurisijoita, jotka ei tajua maailman todellisuutta kakkakikkareen vertaa. niitä jotka itse elää omassa lapsuus- ja nuoruusajoissaan ja kuvittelee että maailma on samanlaista kun silloin. sillo mulla hajoaa pää.
tiivistettynä mulla ei ole lapsia vastaan mitään. mä vaan en pidä niistä, koska mulla menee hermot niiden kanssa. eikä sen enempää vanhuksiakaan vastaan. koska sekin että mua ärsyttää niiden liian hidas liikkuminen johtuu mun olemattomasta kärsivällisyydestä. mutta se joidenkin vanhempien ihmisten ennakkoluulot ja tietynlainen suvaitsemattomuus ja väheksyntä nuorempiaan kohtaan ja uskonpuute siihen että maailma pärjää ilman pitkän elämän taivaltaneiden vanhusten elämänkokemusta aiheuttaa kiukunsavun tupruamista mun korvista. argh.

hups, en tarkottanu että toi kuulostaa noin rajulta. vai oonko mä vaan niin herkkä?

mut tokaks saatte kuulla että mun elämässä on nyt sitten varmaan alkanu kaamosaika. ainakin vähän tuntuu siltä kun miettii kaikkea mitä mä yritän tehdä saadakseni kiinni siitä jostain mistä en ilmeisesti ikinä kykene saamaan koukkuun. näin talvisin tuntuu että ehkä on parempi luovuttaa hetkeksi kun touhu kerran menee entistä sekavemmaksi. tiedättehän?

Ei otsikkoa

2008-01-02T19:07:00+02:00

hooi. nyt on joulut ja uudetvuodet sun muut ohi. joulu oli kiva, se on aina kiva koska mähän olen joululapsi. paitsi että konvehteja sun muita tuli vedettyä nassuun niin että hups ja yhyy. no antaa olla. uutena vuotena en paukauttanut ensimmäistäkään rakettia, tyydyin siihen että bongasin niitä taivaalta. enkä edes valanut tinoja. no, poltettiin me sentään muutama tähtisädetikku. uusivuosi meinas kyllä mennä lyttyyn ennen kuin se alkoikaan kun marssin mieli pirteänä alkoon, tosin se pirteä mieli katosi sen sileän tien kun huomasin että hylly, jonka olisi kuulunut olla täynnä karpalolonkeroita, oli täysin TYHJÄ. menin paniikissa ja vielä pienoinen toivon ripaus tallella kysymään että onko niitä varastossa lisää. no eipä ollut. ja sitten vähän ennen kuin aloin hakata päätäni seinään tajusin että ilta ei olekkaan menetetty kun keksin b-vaihtoehdon. ei ihan yhtä tyydyttävä kuin karpalo, mutta sainpahan juhlistettua vuoden vaihtumista ilman vitutusta. se oli jo toinen kerta parin viikon sisällä kun karpalot on loppu tai olen ostanut ne loppuun. tänään kävin varmistamassa että onhan ne tajunnut tilata niitä lisää mun lähialkoon. marssin ihan pokkana liikkeeseen, aivan myymälän päähän ja sain ilokseni huomata että alko on valinnut työntekijänsä hyvin kun muistivat tilata hyllyt täyteen juuri oikeita tuotteita. sitten marssin toista kautta ulos ja juuri ennen kuin häivyin eräs, myyjä huikkasi "teit sitten päivän myymäläkierroksen"!! niiinmpä niin.

kirjoitan kuitenkin

2007-12-24T00:16:00+02:00

tapahtui eräänä piilevä-karapula -aamuna: puhelimeni soi, soittaja tuntematon. no luulin että se oli eräs idiootti, joka mulle aina soittaa aamuyöllä kun numero kerran oli tuntematon. no sanaakaan sanomatta löin luurit korvaan ja jatkoin koisimista. noin minuutin kuluttua puhelin soi taas (sama soittaja eli tuntematon) ja tällä kertaa rakas kaveri vastasi puhelimeen ja ilmoitti tylysti että väärä numero, väärä osoite, älä soita enää!!! (tai jotenkin tuohon suuntaan). no jatkoin taas nukkumista. melko pian sain tietää että soittaja ei ollutkaan se idiootti vaan minua oli pyydetty töihin kun kahvilassa oli henkilöstövajetta. pääsi pari ärräpäätä. soitin sitten takaisin sinne työpaikalle ja ilmoitin erittäin nolona että olen kyllä erittäin halukas tulemaan töihin, sönkötin jotain jne. myöhemmin vielä soitin takaisin työnantajalle ja pahoittelin töykeää vastaanottoa ja selitin väärinkäsityksen. tilanne puhdistui ja ehkä ne jopa pyytää mua joskus uudestaankin töihin. no jokatapauksessa, menin sitten töihi ja rupesin myymään pullia ja kahveja ja mitälie kukaan halusikaan. parin tunnin jälkeen piilevä krapula muuttui puhtaaksi krapulaksi, mutta sinnittelin päivän loppuun hokemalla itselleni että saan rahaa, saan rahaa. eli ehkä voin päästä ensi kesänä himoitsemalleni rantalomamatkalle ja pilettää eteläeuroopan tyyliin, mutta suomalaisilla alkoholitottumuksilla.

mutta en viitsi liikaa miettiä vielä kesää, kun siihen on vielä niin pitkä aika että alkaa vituttamaan. loppuvuosi toivon mukaan sujuu ilman suurimpia elämänasenne ja mielialaongelmia kun on joulut (tänään on siis jo itseasiassa jouluaatto eli kreisiä joulua!!!) ja uudetvuodet. lopputalvi voi sitten vähän tökkiä. muutun nimittäin passiiviseksi, tylsäksi ja huonoksi seuralaiseksi aina tammikuun alettua. no koittakaa kestää.

No nyt jään odottelemaan huomista (siis joulua) joka on jo ihan tuossa melkein käden ulottuvilla. ja kun joulu loppuu (nyyh) odotan mizza-iltaa ja uutta-vuotta. sen jälkeen alan odottaa kesää (rikoin taas aikomukseni kun ajattelin etten mieti vielä kesää). loppuvuoden toivon että aika ei menisi niin hirveän nopeasti. mutta tammikuun alun jälkeen sitten aika voisi hurahtaa nopsasti kesään. tai ehkä tyydyn vielä sentään kevääseen. ehkä ehkä ehkä. Ja ei, en tee ainuttakaan lupausta tulevalle vuodelle. mä en lupaa yhtään mitään. sorry.

hipi raikasposki täällä hei

2007-12-10T21:24:00+02:00

heti alkuun haluatte varmaan kuulla miten aamuni alkoi? tai oikestaan aloitetaan jo eilisillasta, sillä silloin pieni kullannuppu poikaseni lumpero nakersi sähköjohdon poikki ja tästä seurasi yhden sulakkeen pimahtaminen ja se että noin kolmasosa talon sähköistä ei toiminut. mainittakoon nyt vaikka teeveen ja valon, jotka nyt oli aika olennaisia. varsinkin kun olin juuri katsomassa telkkaria. no ei se oikeesti ollu maailman loppu enkä ollut edes vihanen lumperolle, koska olen ylikiitollinen siitä että se ei saanut kuolettavaa sähköshokkia. jos niin hirmuinen tapahtuma olisi sattunut olisin itsekkin varmaan saanut kuolettavan sähköshokin. no mutta, aamun tapahtumiin. en tietenkään muistanut edellisiltaista välikohtausta lainkaan ja terhakkaana laitoin (tai siis yritin laittaa) television ja valot päälle, mutta paskat. alkoi vituttamaan, koska olen niin turhamainen ja tapoihin kangistunut että mun on pakko saada katsoa teeveetä samalla kun juon aamukahvia. no eipä voinut mitään. onneksi sentään kahvinkeitin toimi. seuraava hermon kestojen kannalta paha juttu tapahtui kun keitin puuroa ja tiputin puurohiutalepaketin käsistäni ja niitä saatanan hiutaleita lensi pitkin keittiön lavuaaria ja lattioita. tästä johtuen lähdin liikenteeseen kamalan sohumisen ja kiireen jälkeen metrin pituinen kyrpä otsassa. kaiken lisäksi en saanutkaan mennä töihin, vaan mun piti raahautua kouluun, istuttaa iso perseeni koulun penkeille homehtumaan ja kuunnella kaikenmaailman jorinaa. huh. tämä aamupäivä oli puhdasta vitutusta, mutta onneksi rauhoituin ja kasasin itseni ja olenkin tässä loppuillan ollut melko ráuhallinen (mikä tosin johtuu lääketieteellisistä syistä) ja väsännyt monta UPEAA joulukorttia. joulukorteista tulikin mieleen joulukalenteri. unohdin avata niitä luukkuja ja eilen mulla oli kuuden päivän suklaat odottamassa. hups. ei menny kauan niitä ei enää ollu. ohopsis. ei, en pidä suklaasta. hyi olkoon.

mutta tiedättekö mitä? lääketieteen ansioista nukahdan varmaan melko pian tähän ruudun ääreen (kelloki on sentään jo 21:39, lasten nukkumaanmenoaika) joten lopetan jauhannan ja toivotan vaan hyvää joulua koska pidän epätodennäköisenä että tuherran tänne enää mitään ennen pukin tuloa. eli hyvää joulua!!

ja yötä kans!

Ei otsikkoa

2007-11-25T17:25:00+02:00

taaas on sunnuntai. taas on kalsarisunnuntai. ja mulla on ihan oikeesti kalsarit päällä. tai siltä ne ainakin näyttää. tälläset vaaleanpunaset joissa persusosa roikkuu tuolla polvien tienoilla. tiedostan olevani erittäin seksikäs, eli kuka lähtee mun kanssa treffeille? ai ei kukaan. no ei väkisin. Mutta takaisin kalsarisunnuntain filosofiointiin (onko tuo edes sana). Ja koska en jaksa koko ajan toistaa sanaa kalsarisunnuntai, keksisin sille lempinimen: kalsu (alku kalsarista ja alku sunnuntaista. olen viisas), joka ei ainakaan ole sana, mutta ei anneta sen häiritä. Kalsut on kivoja koska silloin mun pitää olla yksin. Kalsupäivinä mä haluan olla yksin. No voin ehkä käydä kirpparilla, mutta ilta on oltava yksin. sitten minttukaakaota, kofeiinia, nikotiinia ja jotain lääkkeitä naamaan, niin aika menee yllättävän nopeasti. ja nukahdan myös yllättävän aikaisin kofeiinista huolimatta. ei tarvi ajatella mitään. voi olla ulkona kaikesta. ihan pihalla. ja ihan kun en aina olisi. huoh. tarvii keskittyä vaan jack baueriin, koska olen riippuvainen 24:sta. kun silmät alkaa särkemään liiasta teeveen katsomisesta, laitan television äänettömälle. en missään tapauksessa kiinni, koska sitten mulle tulee turvaton olo. olen taas niin taloudellinen etten piittaa paskakaan sähkönkulutuksestani. koska sitten seuraavaksi laitan musiikin päälle ja menen koneelle ja ehkä pelaan jotain tai jauhan paskaa tänne tai jonnekkin muualle. jossain vaiheessa siirryn taas teeveen ääreen ja pian alkaakin olla jo niin pihalla että menee nukkumaan. kivaa, eikö.ja onneksi kuulostin taas siltä että omistan hyvin kyseenalaisen elämän. mutta edellinen oli kuvaus vain kalsupäivistä. joskus käy näin arkisinkin, mutta antaa käydä. joskus on ihan hyvä vetää kalsut arkenakin. kokeilkaa. kalsu on hyvää lepoa mielelle ja aivotoiminnalle. (???)

Ja huomasin tuossa että omistan muutman levyn jotka voisin myydä, koska kuuntelen kaiken musiikin koneelta, jossa on kaikki piisit eli CD-levyt on mulle ihan tarpeettomia. tarvitsen niitä vain sen hetken kun poltan ne koneelle, sitten ne siirtyvät tarpeettomat tavarat- osastoon. Niillä itse levyillä ei näet ole minulle minkäänlaista tunnearvoa. niiden sisältämä tunnearvo siirtyy musiikinkin siirryttyä tietokoneeseeni. Eli ainakaan en auta kartuttamaan kenenkään rahapusseja ostamalla levyjä. olen pahoillani.

ja tänään sisäistin lopullisesti sen että pian on joulu ja otin itsekkin ensimmäisen askeleen sitä kohti. ostinpahan nimittäin vapaavalinnasta semmoisia joulujuttuja, joilla koristelen ITSETEKEMÄNI joulukortit. jos joku saa multa kaupasta ostetun mauttoman valmiin joulukortin niin sen velvollisuus on tehdä musta hakkelusta. onko sovittu. hyvä. ne koristeet maksoi muuten kaksi euroa. ohho. köyhdyin taas asteen verran. seuraavaksi ostan itselleni joulukalenterin. ja ainiin, olen jo aloittanut myös (mahdollisesti terästetyn) glögin juomisen. Sain myös jo ensimmäisen hyvää joulua- toivotuksen töissä ollessani eräältä papalta, joka kävi kahvilla ja pullalla vaimonsa kanssa. Voi kun kivaa. Ja pidän pikkujoulut ensi lauantaina. sillon ainakin juodaan terästettyä glögiä!!

ensi kertaan. multa loppu meinaan nyt kaikki puheenaiheet.

Ei otsikkoa

2007-10-27T21:05:00+03:00

muistan ne ajat kun kirjoitin ihan oikeaa päiväkirjaa. siis paperille, en näytölle. saatoin helposti kirjoittaa kymmenen sivua ja kirjotin siihen joka ikinen päivä. nykyään mun päiväkirja on päänsisäinen, joskin kirjoitan tänne noin 1-2 kk väliajoin. ei niin hyvä jutska, nimittäin päänsisäinen päiväkirja on pidemmän päälle erittäin puuduttavaa ja epäterveellistä mielenterveydelle ja tasapainon saavuttaminen on lähestulkoon mahdotonta.

olen myöskin tullut siihen tulokseen että en ole opiskelija-ihminen. jos saisin mukavan, kivan, vakituisen ja suhteelisen hyväpalkkaisen työn lopettaisin opiskelut. en halua tuhlata aikaani istumalla koulun kovilla penkeillä. haluan tehdä jotain muuta kun sitä ainaista kirjottamista ja lukemista. vika ei ole koulussa tai siinä että olen väärällä alalla vaan kaikessa yksinkertaisuudessaan siinä, että minua ei ole tarkoitettu koulunpenkille. koulussa oleminen ei saa minuun sitä tuntemusta, että haluan todellakin saavuttaa jotain tekemisilläni. hah. no, okei myönnetään, koulutus on varmaan ihan hyvä juttu loppupeleissä ja tuskinpa kauhean moni onkaan opiskelijatyyppiä. tai sitten on. mistä minä tiedän. ja mitä helvettiä minä taas paasaan. en kuitenkaan saa töitä eli käyn kouluni loppuun. pessimisti-puoleni näyttäytyy taas.

päätin myös tehdä listan asioista joita minun pitäisi/haluaisin tehdä, vaikka fakta on että en kuitenkaan tee lähitulkoonkaan kaikkia.

vähennän karkin kulutustani
lopetan tupakanpolton
käytän alkoholia hillitysti
käytän rahaa vähemmän vaatteisiin yms.
katson vähemmän peiliin
keksin jotain kehittävää tekemistä kun on ylimääräistä aikaa
tutustun uusiin ihmisiin
lopetan typerien asioiden laukomisen väärässä paikassa ja väärään aikaan.
lopetan kaikenlaisen sähläämisen
en panikoi tai stressaa mistään
sivistyn ja alan seuraamaan oman maailmani lisäksi muutakin maailmaa.
menen yksin elokuviin
en ikinä enää syö mitään missä lukee "liianllinen käyttö saattaa aiheuttaa laksatiivisia vaikutuksia", ainakaan liikaa.
kirjoitan kummipojalleni
en kadota tai unohda yhtäkään asiaa/tavaraa
en enää pelleile tai leiki mitään
lopuksi vielä yritän olla ja elää niinkuin todellisuudessa haluan enkä vaan istu sohvalla ja mieti sitä. olisi siis kiva toimia eikä olla kuin epävireessä oleva kitara.

näin. siinä tavotteita loppuelämäksi!