Vaikka mä olen loputtomiin jankuttanut mielipidettäni siitä että vihaan lapsuudenkotiani koska se sijaitsee korvessa, metsän siimeksessä keskellä  peltoja ja kaukana sivistyksestä ja muista ihmisistä, niin rakastan sitä paikkaa kesällä. Se on vähän niinkuin kesämökki joskin merenrannan korvaa edellämainitut pellot. Ehkä sekin että olen asunut yksikseni kerrostalossa lähellä kaupunkia saa senkin paikan tuntumaan kesällä ja keväällä korvaamattomalta paikalta. Siellä on monia juttuja, joita en voi tehdä omassa kämpässäni. Esim. nukkua kanalassa, josta on tehty ns kesähuvila, nukkua pihalla teltassa, istuttaa pihalle oma kasvimaa, mennä kävelylle metsään (koska olen huomannut että se rauhoittaa mut kaikkein parhaiten ja auttaa purkamaan agressioita, joita muuten en saisi purettua), voi mennä mansikkavarkaisiin naapuritilalle, voi grillata, voi oikeastaan tehdä melko huoletta kaikkia sellaisia juttuja joita kaupungissa ei voi, koska tuntee selässään polttavat naapurien katseet, voi istua ulkona ilman että kokoajan kuuluu kakaroiden kiljuntaa tai mopojen ja autojen hurinaa, voi mennä herättyään poimimaan omia mustikoita (sitten kun ne pumpsahtaa esiin). on nimittäin suuri ero syökö mustikat heti itsepoimittuaam vai ostaako ne torilta tai saatikka että niitä ottaa pakkasesta, voi käydä ulkosaunassa ja vaikka siellä ei olekkaan suihkuja vaan vesi lämmitetään padassa ja siihen lisätään kylmää vettä oman melensä mukaan niin se on kesällä ehdoton. aikaa vierähtää helposti kun välillä menee istumaan ulos parvekkeelle nauttimaan virvokkeita ja sitten palaa taas takaisin saunaan. Ja jos tämän kaiken keskellä tuntuu että pää räjähtää ja tulee mökkihöperöksi niin aika nopeasti sieltä pääsee bussilla turkuun tai hurahtaa pyörän selässä turkua hieman suppeamman paikan keskustaan, mistä löytyy kyllä monia samoja asioita kuin turustakin esimerkiksi aurajoki, tosin ilman jokilaivoja. Eli edelläkirjoitetusta voitte ehkäpä päätellä että olen aikalailla taipuvainen kesämökki-ihmisen ajatteluun ja mieltymyksiin !!