tilanne on nyt tämmöinen että mun siis PITI saada elämäni juna raiteilleen, mutta se on aika raskas kapine. vietän vaihtelevan tasapainoista ja epätasapainoista rappioelämää. mut mulla on hyvä tekosyy: ( vai onko tuohon joku virallinen ta ei virallinen diagnoosi?) mä olen nuori. en halua heittää sitä olemalla sopivan nätisti. sopivan nätisti. hitto, sekin on kirosana. nätisti on ainakin kaukana mun maailmasta ja niin on kyllä vähän tuo sopivastikkin. mullakun pakkaa tapahtumaan sillaittis että kuljen ääripäitä pitkin. kokeilua, sekoilua, morkkista, ja en ole varma uskallanko mainita sanaa ahdistus, sillä useimmiten joskus sillointällöin ihmiset kuvittelevat että olen huomionkipeä paska, joten that´s it ja unohetaan se.

onneksi sentään on kesä. tai no ilmat voisivat tietystikkin olla sen mukaiset, mutta eihän mikään mee niinkuin sitä odottaa. onneksi numero 2, olen töissä, mikä antaa mulle mahdollisuuden reissailla ja rempsuilla ja käydä festareilla ja näin pois päin. heinäkuun alku vaikuttaa ainakin aika mukavalta. joka viikonlopuksi ohjelmaa minun kaltaiselle ihmiselle. loppukuussa viimeistään haluaisin nähdä yhden ystäväni, joka tosin valitettavasti asuu kaukana. no mulle se tosin ei ole este eikä mikään, mutta kun maailma ei pyörikkään vaan mun ympärillä. mun maailma pyörii, muu maailma ei. eikös se niin mene?

kolmanneksi, mutta ei onneksi, en ymmärrä miksi ihmeessä kirjoitan aina siinä tilassa kun meinaan samahtaa tietokoneeni ääreen. hyvä ku jaksan painaa näppäimiä ja ryömiä sängyn pohjalle. mutta kiitän silti lääketehtaissa työskenteleviä ihmisiä, sillä muussa tapauksessa mun päiväkausirytmi olisi totaalisen sikinsakinsokin.