tapahtui eräänä piilevä-karapula -aamuna: puhelimeni soi, soittaja tuntematon. no luulin että se oli eräs idiootti, joka mulle aina soittaa aamuyöllä kun numero kerran oli tuntematon. no sanaakaan sanomatta löin luurit korvaan ja jatkoin koisimista. noin minuutin kuluttua puhelin soi taas (sama soittaja eli tuntematon) ja tällä kertaa rakas kaveri vastasi puhelimeen ja ilmoitti tylysti että väärä numero, väärä osoite, älä soita enää!!! (tai jotenkin tuohon suuntaan). no jatkoin taas nukkumista. melko pian sain tietää että soittaja ei ollutkaan se idiootti vaan minua oli pyydetty töihin kun kahvilassa oli henkilöstövajetta. pääsi pari ärräpäätä. soitin sitten takaisin sinne työpaikalle ja ilmoitin erittäin nolona että olen kyllä erittäin halukas tulemaan töihin, sönkötin jotain jne. myöhemmin vielä soitin takaisin työnantajalle ja pahoittelin töykeää vastaanottoa ja selitin väärinkäsityksen. tilanne puhdistui ja ehkä ne jopa pyytää mua joskus uudestaankin töihin. no jokatapauksessa, menin sitten töihi ja rupesin myymään pullia ja kahveja ja mitälie kukaan halusikaan. parin tunnin jälkeen piilevä krapula muuttui puhtaaksi krapulaksi, mutta sinnittelin päivän loppuun hokemalla itselleni että saan rahaa, saan rahaa. eli ehkä voin päästä ensi kesänä himoitsemalleni rantalomamatkalle ja pilettää eteläeuroopan tyyliin, mutta suomalaisilla alkoholitottumuksilla.

mutta en  viitsi liikaa miettiä vielä kesää, kun siihen on vielä niin pitkä aika että alkaa vituttamaan. loppuvuosi toivon mukaan sujuu ilman suurimpia elämänasenne ja mielialaongelmia kun on joulut (tänään on siis jo itseasiassa jouluaatto eli kreisiä joulua!!!) ja uudetvuodet. lopputalvi voi sitten vähän tökkiä. muutun nimittäin passiiviseksi, tylsäksi ja huonoksi seuralaiseksi aina tammikuun alettua. no koittakaa kestää.

No nyt jään odottelemaan huomista (siis joulua) joka on jo ihan tuossa melkein käden ulottuvilla. ja kun joulu loppuu (nyyh) odotan mizza-iltaa ja uutta-vuotta. sen jälkeen alan odottaa kesää (rikoin taas aikomukseni kun ajattelin etten mieti vielä kesää). loppuvuoden toivon että aika ei menisi niin hirveän nopeasti. mutta tammikuun alun jälkeen sitten aika voisi hurahtaa nopsasti kesään. tai ehkä tyydyn vielä sentään kevääseen. ehkä ehkä ehkä. Ja ei, en tee ainuttakaan lupausta tulevalle vuodelle. mä en lupaa yhtään mitään. sorry.