muistan ne ajat kun kirjoitin ihan oikeaa päiväkirjaa. siis paperille, en näytölle. saatoin helposti kirjoittaa kymmenen sivua ja kirjotin siihen joka ikinen päivä. nykyään mun päiväkirja on päänsisäinen, joskin kirjoitan tänne noin 1-2 kk väliajoin. ei niin hyvä jutska, nimittäin päänsisäinen päiväkirja on pidemmän päälle erittäin puuduttavaa ja epäterveellistä mielenterveydelle ja tasapainon saavuttaminen on lähestulkoon mahdotonta.

olen myöskin tullut siihen tulokseen että en ole opiskelija-ihminen. jos saisin mukavan, kivan, vakituisen ja suhteelisen hyväpalkkaisen työn lopettaisin opiskelut. en halua tuhlata aikaani istumalla koulun kovilla penkeillä. haluan tehdä jotain muuta kun sitä ainaista kirjottamista ja lukemista. vika ei ole koulussa tai siinä että olen väärällä alalla vaan kaikessa yksinkertaisuudessaan siinä, että minua ei ole tarkoitettu koulunpenkille. koulussa oleminen ei saa minuun sitä tuntemusta, että haluan todellakin saavuttaa jotain tekemisilläni. hah. no, okei myönnetään, koulutus on varmaan ihan hyvä juttu loppupeleissä ja tuskinpa kauhean moni onkaan opiskelijatyyppiä. tai sitten on. mistä minä tiedän. ja mitä helvettiä minä taas paasaan. en kuitenkaan saa töitä eli käyn kouluni loppuun. pessimisti-puoleni näyttäytyy taas.

päätin myös tehdä listan asioista joita minun pitäisi/haluaisin tehdä, vaikka fakta on että en kuitenkaan tee lähitulkoonkaan kaikkia.

  • vähennän karkin kulutustani
  • lopetan tupakanpolton
  • käytän alkoholia hillitysti
  • käytän rahaa vähemmän vaatteisiin yms.
  • katson vähemmän peiliin
  • keksin jotain kehittävää tekemistä kun on ylimääräistä aikaa
  • tutustun uusiin ihmisiin
  • lopetan typerien asioiden laukomisen väärässä paikassa ja väärään aikaan.
  • lopetan kaikenlaisen sähläämisen
  • en panikoi tai stressaa mistään
  • sivistyn ja alan seuraamaan oman maailmani lisäksi muutakin maailmaa.
  • menen yksin elokuviin
  • en ikinä enää syö mitään missä lukee "liianllinen käyttö saattaa aiheuttaa laksatiivisia vaikutuksia", ainakaan liikaa.
  • kirjoitan kummipojalleni
  • en kadota tai unohda yhtäkään asiaa/tavaraa
  • en enää pelleile tai leiki mitään
  • lopuksi vielä yritän olla ja elää niinkuin todellisuudessa haluan enkä vaan istu sohvalla ja mieti sitä. olisi siis kiva toimia eikä olla kuin epävireessä oleva kitara.

näin. siinä tavotteita loppuelämäksi!