taaas on sunnuntai. taas on kalsarisunnuntai. ja mulla on ihan oikeesti kalsarit päällä. tai siltä ne ainakin näyttää. tälläset vaaleanpunaset joissa persusosa roikkuu tuolla polvien tienoilla. tiedostan olevani erittäin seksikäs, eli kuka lähtee mun kanssa treffeille? ai ei kukaan. no ei väkisin. Mutta takaisin kalsarisunnuntain filosofiointiin (onko tuo edes sana). Ja koska en jaksa koko ajan toistaa sanaa kalsarisunnuntai, keksisin sille lempinimen: kalsu (alku kalsarista ja alku sunnuntaista. olen viisas), joka ei ainakaan ole sana, mutta ei anneta sen häiritä. Kalsut on kivoja koska silloin mun pitää olla yksin. Kalsupäivinä mä haluan olla yksin. No voin ehkä käydä kirpparilla, mutta ilta on oltava yksin. sitten minttukaakaota, kofeiinia, nikotiinia ja jotain lääkkeitä naamaan, niin aika menee yllättävän nopeasti. ja nukahdan myös yllättävän aikaisin kofeiinista huolimatta. ei tarvi ajatella mitään. voi olla ulkona kaikesta. ihan pihalla. ja ihan kun en aina olisi. huoh. tarvii keskittyä vaan jack baueriin, koska olen riippuvainen 24:sta. kun silmät alkaa särkemään liiasta teeveen katsomisesta, laitan television äänettömälle. en missään tapauksessa kiinni, koska sitten mulle tulee turvaton olo. olen taas niin taloudellinen etten piittaa paskakaan sähkönkulutuksestani. koska sitten seuraavaksi laitan musiikin päälle ja menen koneelle ja ehkä pelaan jotain tai jauhan paskaa tänne tai jonnekkin muualle. jossain vaiheessa siirryn taas teeveen ääreen ja pian alkaakin olla jo niin pihalla että menee nukkumaan. kivaa, eikö.ja onneksi kuulostin taas siltä että omistan hyvin kyseenalaisen elämän. mutta edellinen oli kuvaus vain kalsupäivistä. joskus käy näin arkisinkin, mutta antaa käydä. joskus on ihan hyvä vetää kalsut arkenakin. kokeilkaa. kalsu on hyvää lepoa mielelle ja aivotoiminnalle. (???)

Ja huomasin tuossa että omistan muutman levyn jotka voisin myydä, koska kuuntelen kaiken musiikin koneelta, jossa on kaikki piisit eli CD-levyt on mulle ihan tarpeettomia. tarvitsen niitä vain sen hetken kun poltan ne koneelle, sitten ne siirtyvät tarpeettomat tavarat- osastoon. Niillä itse levyillä ei näet ole minulle minkäänlaista tunnearvoa. niiden sisältämä tunnearvo siirtyy musiikinkin siirryttyä tietokoneeseeni. Eli ainakaan en auta kartuttamaan kenenkään rahapusseja ostamalla levyjä. olen pahoillani.

ja tänään sisäistin lopullisesti sen että pian on joulu ja otin itsekkin ensimmäisen askeleen sitä kohti. ostinpahan nimittäin vapaavalinnasta semmoisia joulujuttuja, joilla koristelen ITSETEKEMÄNI joulukortit. jos joku saa multa kaupasta ostetun mauttoman valmiin joulukortin niin sen velvollisuus on tehdä musta hakkelusta. onko sovittu. hyvä. ne koristeet maksoi muuten kaksi euroa. ohho. köyhdyin taas asteen verran. seuraavaksi ostan itselleni joulukalenterin. ja ainiin, olen jo aloittanut myös (mahdollisesti terästetyn) glögin juomisen. Sain myös jo ensimmäisen hyvää joulua- toivotuksen töissä ollessani eräältä papalta, joka kävi kahvilla ja pullalla vaimonsa kanssa. Voi kun kivaa. Ja pidän pikkujoulut ensi lauantaina. sillon ainakin juodaan terästettyä glögiä!!

ensi kertaan. multa loppu meinaan nyt kaikki puheenaiheet.